Sisäinen kelloni lyö tyhjää.
minua ei pysty auttamaan kukaan.
Altani murenee jää.
Loppuuko tämä painajainen koskaan?
Putoan pimeyteen,
yritän saada itseni hereille.
Jään alakynteen.
Pimeys laskeutuu ympärille.
Muserrun.
Tunnen, kuinka pimeys painaa.
Luhistun.
Olenko nyt oikeasti vainaa?
Tunnen kasvoillani tuulen,
sisäinen kelloni alkaa tikittään.
Nousen ylös vähitellen,
en enää pakene minnekään.
Lähden suunnistamaan pimeässä,
löydän itseni.
En ollutkaan myöhässä,
voitan painajaiseni.
